Pistin merkille tässä eräänä päivänä, että kevääseen on enää kovin lyhyt aika. Tosin hehkuttelin jo kevättä tässä eräänä päivänä kaverilleni, kun aurinko paistoi ja räystäistä tippui vesipisaroita. Se oli juuri sellainen päivä, minkälaisena muistan lapsuudesta "kevään". Sellainen, josta oli enää hetki siihen, kun sai ottaa fillarin talviteloilta ja näki ensi kertaa pitkän talven jälkeen asfalttia. Eipä ole tarvinnut ikävöidä "asfalttiakaan" viime vuosina - sen verran syksyisiä/keväisiä nämä talvet ovat olleet.

*****

Olin yömyöhällä metsässä hurttien kanssa. Hämmennyin, sillä kuulin linnun laulavan! Todella! Luulin kuulevani harhoja, mutta se lauloi vielä uudestaankin. Ei sellaista pitkäkestoista, vaan pari viserrystä vain. Ihan kuin se olisi jutellut mulle Hymy . Mutta outoa se oli, ja uhrasin muutaman hetken sen merkityksen pohtimiselle, mutta en tullut mihinkään järkevään lopputulokseen. Voin silti todeta olevani jotenkin erityisessä asemassa - aika harvalle varmaan linnut visertää keskellä talvea yön pimeimpinä hetkinä Nauru

*****

Parin kuukauden päästä olen ollut tasan 3 vuotta sinkkuna. Tai no, sinkkuna ja sinkkuna - siitä pari vuotta edelleen olin niin tunnekoukussa K:n suhteen, etten voi katsoa olleeni siinä mielessä sinkku. Mutta ilman sitoumuksia kuitenkin.
Tuona aikana minulla on ollut yhteensä 5 eri miestuttavuutta, siis sellaista, mikä on johtanut johonkin sänkykamaritoimintaan. Niistä kaikki oikeastaan ensimmäisen vuoden aikana erosta, eli kun olin vielä henkisesti koukussa K:hon.

Pariin niistä olisin ihan oikeasti voinut vaikka ihastuakin, molemmat vaan osoittautuivat sitten kuitenkin pelimiehiksi. Ja mitäpä mä muuta kuvittelinkaan. Toinen on tämä joillekin jo tuttu Kesämies, toinen sitten sellainen, josta en ole tainnut juuri blogatakaan.

Molemmat komeita, raamikkaita miehiä. Varsinkin tämä jälkimmäinen. Ulkoisesti aika lähellä omaa ihannemiestä, eikä se nyt päästäänkään mikään tonttu ollut. Mutta väärä aika ja väärä paikka ehkä. Ekan kerranhan tavattiin silloin, kun se vielä eli avoliittoa vaimokkeensa kanssa. Sanoin jo silloin, että tää tyttö pysyy nyt kaukana sunkaltaisistasi. Se sitkeästi jaksoi aina koodailla, mutta mä en innostunut. Varattu = nounou. No, sitten se jossain viestissä ehdotteli treffejä, ja kysyi, että sopiiko nyt, kun en enää ole varattu... käytiin parit treffit, kivaa oli. Kunnes erään kerran jälkeen sain viestin, jossa ilmoitti, että "haluan nyt miettiä omaa elämääni, ja tuo poikakin vie kaiken ajan". Minä siihen, että "ihan rauhassa, en mä nyt naimisiin sun kanssas ollutkaan menossa". Siihen tuli vastakysymys, että "olinko sulle siis pelkkää seksiä?!". Siis wtf? Ensin se itse haluaa "tilaa" ja sitten loukkaantuu mulle, kun annan sitä sille. Vielä yksi tyhmä kämmi kävi baarissa kerran, kun oltiin duuniporukan kanssa. Sattui tämä samainen heppu myös kyseiseen baariin, ja tietysti menin juttelemaan. Ihan niitä näitä, todellakin ilman taka-ajatuksia. Siihen joku älykkökolleegani sitten huusi, että "onko toi se sun lelupoikas?", kun olin tainnut sillä nimellä herraa puhutella jossain yhteydessä.
Arvata saattaa, ettei miäs ollut kovin otettu tuosta arvonimestään? Hymy

Kesämies puolestaan oli kyllä ihan täysi paska, ja suomin vieläkin itseäni siitä, että menin niin retkuun sen kanssa. Lyhyesti, sehän siis suoraan sanoen pokasi mut, vei jalat alta ja pisti mun kroppani hyytelöksi. Pari viikon mittaista kesäromanssia se kesti, ja tiesin, vaikkei siitä puhuttukaan, että sekin on varattu. Niinpä ohjelmoin itseni vain ajattelemaan, että nautin siitä sen hetken kun voin, ja loput olen ilman...
Olin ihan onnesta soikeena, kun se sitten viime kesän korvalla soitteli mulle, ja taas oltiin iloisia tulevasta jälleennäkemisestä. Se, mitä sitten tapahtui, ja miksi musta tuli sille ilmaa, on ihan täysin mun tietoisuuden ulottumattomissa. Siihen kuitenkin liittyi paljon tekijöitä, pahoja puheita ja ties mitä. Joka tapauksessa se  tarina päättyi siihen. Ja näin jälkikäteen, ihan hyvä niin, vaikka silloin vituttikin niin paljon, että menin sähläämään erään toisen hepun kanssa ihan vaan kostoksi koko maailmalle. Ja siitähän seurasikin sitten taas sellainen bolemiikki, että oksat pois.

Joten jos joskus erehdynkin valittamaan, että elämäni on tylsää jne, niin muistuttakaa hyvät ystävät mua siitä, että minä kylvän draamaa missä ikinä kuljenkin. Usein ilman omaa tietoista osuuttani asioihin, mutta jollain tapaa onnistun tekemisilläni jossain Pohjanmaan perukoilla vaikuttamaan jopa maailmanrauhaan Yllättynyt

*****

Mulla on vielä yli 200 euroa tilillä, vaikka liksasta on jo yli viikko! Onnitelkaa mua!(Mitähän mä olen unohtanut maksaa?)