Nerikah haastoi minut seuraavasti:

~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~

Meemin säännöt:
1. Linkitä henkilö joka haastoi sinut.
2. Kirjoita säännöt blogiisi.
3. Kirjoita kuusi sattumanvaraista asiaa itsestäsi.
4. Haasta kuusi henkilöä postauksesi lopussa ja linkitä heidät.
5. Kerro kaikille haastamillesi henkilöille haasteesta ja jätä heille viesti heidän blogeihinsa.
6. Ilmoita haastajallesi, kun olet vastannut haasteeseen.

~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~

Eli aloitetaanpa...

1. Minun on hyvin vaikea tappaa mitään eläväistä olentoa. Hyttyset lienevät ainoita, joita hyvällä omalla tunnolla mäiskin kuoliaaksi kesäisin, mutta kaikki muut saavat minun puolestani elää, vaikka kuinka olisivat ällöttäviä ja kamalia. Tokihan niitä paarmoja sun muita sitten menee vahingossa aina, mutta noin periaatteessa en tahdo tappaa ketään enkä mitään.
Tästä onkin muodostunut varsinainen ongelma, koska kotiini on muuttanut sokerimuurahaisinvaasio, enkä millään tohtisi myrkyttää niitä. Kokeilen tutulta saamaani luomuvinkkiä, sirottelen kanelia nurkkiin  Murkut eivät kuulemma tykkää kanelista.

2. Olen ajanut vain kerran elämässäni "kolarin". Ajokorttihan minulla on ollut 19 vuotta, ja oma auto on ollut siitä lähtien. Kilometrejä karttuu vuodessa lähemmäs 30 000, joten olen huristellut keskimäärin 570 000 kilometriä ratin takana. Tuo "kolari" sattui aikana, jolloin minulla ei vielä ollut ajokorttia. Oltiin kaveriporukalla mökillä, pihassa vanha Taunus. Mökiltä oli parin kilometrin matka enoni luo, jossa serkkuni asuivat, ja pitihän sitä matkaa sitten huristella edestakaisin mökkitiellä. Erään kerran sitten ollessamme matkalla takaisin mökille kaverini näkee kissan tienlaidassa ja kiljahtaa. Kiljahduksen seurauksena teen äkkinäisen väistöliikkeen, ja tietenkin auto lentää suinpäin pöpelikköön. Onnistuin vielä kaahaamaan sen siten, että auton oikea etupyörä nökötti nätisti kiven päällä ja vasen takapyörä puolestaan kannonnokassa.
Sormi suussa pähkäillään, että mitenkä nyt tästä pois päästään. Hetken päästä paikalle tulee poikaystävät mökiltä, vanhalla pappatunturilla huristellen. Tai tuo nyt oli liioittelua, mopo ei tahtonut toimia, niin toinen istui kyydissä ja toinen työnsi  
Onneksi läheisellä pellolla sattui naapurin isäntä olemaan vanhan Sisu-kuorma-autonsa kanssa, ja tuli sitten emäntänsä äkäisen käkätyksen saattelemana nostamaan meidät vinssillä ylös puskasta. Ja matka jatkui...

3. Kuljen usein melko epäsiististi pukeutuneena. Lähinnä siis vapaa-ajalla, mutta silti. Verkkarit, ulko- tai toppahousut ovat melkein vakiovaruste, yleensä kuraläikillä, vähintään kuolaviiruilla koristeltuna. Viikonloppuaamuisin saatan unohtaa katsoa peiliin, ja koen äärimmäisiä nolouden tunteita katseen osuessa peiliin jossain kaupassa esimerkiksi. Monet kengät olen ostanut sovittaen niitä toppahousujen kanssa  Mutta, luultavasti kaikki, jotka ovat vähänkään enemmän tekemisissä koiraharrastuksen kanssa, tietävät, että eläimet kuuluvat jokapäiväiseen elämään 25 tuntia vuorokaudessa, ja "pyhävaatteet" puetaan päälle vain jouluisin.. No, töissä sentään yritän näyttää ihmiseltä.

4. Edellisestä tulikin mieleeni sanaton viestintä minun ja laumani välillä. On jännä, miten tietyt rutiinit kertovat koirille paljon enemmän, kuin mitkään käskyt tai sanat. Esimerkiksi, jos puen farkut päälle, koirat tietävät etteivät ole lähdössä mukaan sillä kertaa. Arkiaamuina kääntävät usein vaan kylkeään, ja tänäänkin sain nuorimmaisen koiruuden erikseen herätellä aamupissille..  Lisäksi kaikilla koirillani on yksi yhteinen nimi, jota karjumalla saan usein miten tahtoni perille. Ja nimihän on tietysti "PERKELE".

5. Tasan 11 vuotta sitten olin Jorvin sairaalassa synnytyshuoneessa hirmuisten tuskien kourissa. Tästä hetkestä 14 h ja rapiat päälle olinkin jo leikkaussalissa kiireellisessä sektiossa. Lapsukainen ei tahtonut syntyä normaaliteitse, ja onneksi niin. Oli nimittäin eläväinen vauveli uinut napanuoransa umpisolmuun, ja tietenkin lisäksi kaulan ympäri. Normaaliteitse synnytyksessä olisi ollut riski lapsen aivovaurioon. Ja edelleen siis 14 h ja 50 min. myöhemmin olin onnellinen pikkuisen pojan äiti. Siitä alkoi vastuu ja ikuinen huoli, samalla myös sydämen täyttävä pohjaton rakkaus tuota pientä ihmisenalkua kohtaan.

6. Kääks. Miksi hitsissä näitä täytyy olla näin monta kohtaa? Ja miten muka voi olla näin vaikeaa keksiä jotain "asiaa" itsestään??
No joo. En ole koskaan matkustanut Euroopan ulkopuolelle, ellei nyt viikon lomaa Tunisiassa lasketa. Mutta siis, vaikka olen matkustellut kohtuullisen paljon, ja asunutkin ulkomailla, olen pitäytynyt vain yhdellä mantereella. Pohjois-Amerikka täytyy kerran elämässään nähdä, ja olenkin luvannut pojalle, että me vielä sinne joku päivä lähdetään.

Haastelen tähän nyt sitten ensin ainakin vähän uudemman tuttavuuden, eli Anonin, sitten Solan, Tuhkimon, Saden, Roxyn (salasanallinen), ja viimeisenä, muttei todellakaan vähäisimpänä Neiti F:n. Olkaapas hyvät!