Päädyit juuri lukemaan lottovoittajan blogia.

Kerron täällä jatkossa tarinoita siitä, miten lottovoitto muutti elämäni. Ikuisesta yksinhuoltajan rahapulasta vihdoin elämään, jossa laskut voi laittaa suoraveloitukseen ja olla enää koskaan murehtimatta sitä, riittääkö raha vai ei.

Ihan ensimmäiseksi, voitosta kuultuani, ostin tietenkin meille uuden kodin. Ei mitän prameaa 10-huoneista lukaalia (muahan pelottaisi sellaisessa!), vaan suloisen pienen talon, jossa on valtava piha. Pihan perälle rakennutin rakkaille lemmikeilleni upeat ja tilavat tarhat, johon tuli myös lämmitetty koppi. Siellä kelpaa poikien viettää päiväänsä, kun mamma (voitosta huolimatta) on päivät töissä. Alakertaan tuli myös lemmikkiosasto, jossa koirilla on oma tilava huoneistonsa ja paljon aktiviteettia. Palkkasin myös "kennelpojan" hoitamaan koirien päivittäisiä tarpeita aina silloin, kun itse en ehdi. Voisi hoitaa myös emäntää välillä, sen verran kivan näköinen kennelpoika onkin Päättämätön

Ihan vielä en lopettanut päivätöitäni. Haluan kuitenkin pysyä kiinni sosiaalisessa verkostossani, joista työkavereillani on merkittävä osa. En ole hiiskunut voitosta sanaakaan töissä. Tosin kyllähän he ihmettelivät, kun kaarsin pihaan uudella maasturillani. Mutta huijasin heitä, että se oli kaverilta lainassa. Pitänee keksiä pikimmiten joku selitys, miksi se on minulla yhä edelleen.

Kotini sisustin viihtyisäksi, paljon vaaleaa pintaa, maanläheisiä värejä ja ihastuttavat kirsikkapuiset lattiat. Keittiöstäni tuli kaunis! Upean kokoinen keittiö suorastaan huusi saada rosteriset kodinkoneet, jotka sopivat yllättävän hyvin yhteen muuten melko talonpoikaistyyliseen keittiööni. Ja ne verhot! Aivan ihanan romanttiset, vaaleta puuvillaverhot, joiden raosta on mukava katsella kauniin pihan ylitse järvelle.

Pojalle ja kavereilleen rakennutin talon ullakolle viihdekeskuksen. Seinään upotettu 10-neliöinen sänky vetää useammankin yökyläläisen, ja viihtyvyydestä vastaa sisätiloissa tietenkin pelikonsolit. Pelejä onkin mukava pelata siltä valtavalta valkokankaalta katsottuna. Edelleen lapsia ajatellen teetätin pihalle uima-altaan ja siihen vierelle eräänlaisen pienimuotoisen "seikkailupuiston". Ei siellä nyt oikeasti seikkailla voi, mutta pelailla minigolfia tai ajella sähköautoradalla nyt ainakin. Vielä vähän lisäsin mukavuuksia pojan suhteen, häntä kun harmittaa, että on niin riippuvainen äitinsä kuljettamisista, jos johonkin halajaa päästä. Niinpä teimme fiksun ratkaisun, ostimme pojalle auton ja palkkasin sisäkön, joka toimii myös autonkuljettajana. Kätevää itsellekin, jos tahtoo vaikka baariin, niin aina löytyy kuski. Puhumattakaan siitä, että kotona on aina siistiä ja puhdasta ja ruoka valmiinta. JOS nyt en itse sitten ole sillä tuulella, että tahdon välttämättä laittaa itse ruokaa. Makaroonilaatikkoa tietysti. Kunhan vaan eivät alkaisi vehtaamaan keskenään, kennelpoika ja sisäkkö meinaan.

Jiihaa! Nyt on sitten kauan unelmoitu Hawaijin reissukin toteutumassa. Ensin lomailen pari viikkoa ystävieni kanssa, sen jälkeen vien pojan hälle lupaamalleni Karibianristeilylle. De Luxe-paketti nääs. Poika lentää perässä, mummonsa lähtee nimittäin mukaan. Ompahan sitten tarvittaessa lapsenvahti risteilylläkin, jos ja kun intoudun alkoholisoitumaan. Tai shoppailemaan jossain Barbadoksella.

Wau, on tämä elämä kyllä melko paljon helpompaa näin. Kun ei aina ole rahasta tiukkaa, ja impulsiivisimmatkin keksinnöt voi toteuttaa siltä istumalta.

Tokikaan, se raha ei kuitenkaan täyttänyt sitä läheisyydenkaipausta, ja isännällehän tuvassani on vielä paikka auki. Mutta sanotaanko niin, että nyt voi lähteä myös "merta edemmäs kalaan", tämänkin asian suhteen. Valikoima laajenee. Onhan se nyt kuitenkin niin, että jos meille kaikille on luotu joku erityinen tässä maailmassa, ja sitten se joku asuu toisella puolella maapalloa. Niin, miten sen muka kohtaa, jos ei ole rahaa matkustaa sinne?

**************

Tällaisia haaveili Cherry Cool