Onpahan taas vierähtänyt aikaa tuosta edellisestä postauksesta. Olen vain ollut jotenkin niin saamaton, etten ole jaksanut alkaa jäsentelemään mitään ymmärrettävää tekstiä tänne.

Mutta aloitan jo jokin aika sitten Stanstalta saamallani huomionosoituksella, KIITOS! Voin täydestä sydämestäni sanoa samaa sinulle!

***********

Sitten näihin omiin juttuihini....mistähän sitten aloittaisin?

Aloitetaan nyt vaikka treffeistäni K:n kanssa. Öö...eipä oikein mitään kerrottavaa. Käytiin kaffella, ja vaihdettiin kuulumiset ja siinähän se sitten olikin. Ei sen enempää. Joten siitäkään en nyt saanut mitään dramaattista raporttia aikaiseksi.

***********

Kodinkoneosastoni on kärsinyt merkittäviä tappioita viime aikoina. Tuhlasin pienen omaisuuden pari vuotta sitten kunnon pölynimuriin. Maksoi se muistaakseni lähemmäs 300 euroa, mutta on kyllä ollut hintansa väärti. Varsinkin tämän lauman kanssa, jossa näin karvanlähtöaikaan riittää imuroimista.
Onnistuin sitten tässä päivänä eräänä suutuspäissäni rikkomaan sen imurin oleellisen osan, eli suuttimen. Uusi maksaa n. 100 eur, eli ei kannata sitä lähteä erikseen ostamaan, kun samalla rahalla tosiaan saa jo ihan passelin imurin. Olen sitten jeesusteippiviritelmin yrittänyt paikkailla rikkimennyttä suutinta, eikähän siitä muuta ole seurannut, kuin itkua ja hammastenkiristelyä imuroidessa. Mutta sillä on pärjättävä.

Päätin myös siivousvimmassani puhdistaa kahvinkeittimen vesisäiliön, joka Moccamasterissa on sellainen läpinäkyvä. Säiliö oli muuttunut inhan kellertäväksi, joten päätin tosiaan antaa sille kunnon kylvyn. Tietenkään en tunkenut koko keitintä hanan alle, vaan näppäränä tyttönä huomasin, että säiliö on kahdella ruuvilla kiinni. Niinpä käyn sitä irrottamaan, vain todetakseni, että ruuvit lähtivät irti, säiliö ei. Ruuvaan ruuvit tiivisteineen takaisin ja eikun kahvin keittoon. Seuraavaksi huomaan, että keittiö lainehtii vedessä, ja erityisesti kahvinkeittimen alusta.... ei liene vaikea arvata, että vituiks män. En saa niitä ruuveja enää takaisin tarpeeksi tiiviisti, ja näin on siis 160 euron kahvinkeitin saapunut tiensä päähän Otsan rypistys
Onneksi jostain kaapin perukoilta löytyi sellainen "pannukahvinkeitin", sillä olen nyt sitten aamukahvit keitellyt. Tosi hyväähän se on, ei siinä mitään. Pitänee lähteä hankkimaan jostain uusi keitin.

Kaiken kruunasi eilinen päivä. Sain puhelun pojaltani, joka alkoi sanoin "äiti, arvaa mitä koirat on tehny?". Tunsin, kuinka lävitseni kulki pelonsekainen väristys, ei voinut seurata tästä mitään hyvää.

- No?, kysyin.
- Ne on tiputtanu telkkarin!, poika vastasi.

Ja niinhän siinä kävi, että 70 kg televisiota oli tuusan nuuskana lattialla, kun menin kotiin. Aivan säpäleinä, suoraan sanoen. Töllö ei ollut mikään järin vanha, olisikohan 5 vuotta, mutta kuitenkin sellainen jättikokoinen 32" kuvaputkitelkkari. Kun mietin syytä moiselle, välähti mieleeni, että olin aamulla nostanut kissalle ruuat kirjahyllyn päälle, tasolle, joka on siis siinä television yläpuolella.

Ei muuta, kuin telkkarikauppaan.....

Sellaista täällä länsirintamalla. Viikonloppu meneekin taas tohinassa, kun vietetään muksun synttäreitä. Ensin sunnuntaina juhlivat sukulaiset, ja maanantaina sitten tulee 7 poikaa kylään Cool
Mahtaa taas riittää vilskettä. Olen luvannut tehdä pojalle donitsikakun. Tämä oli muksun ihan oma idea, ja kuulostaa kyllä minusta helpolle:

- osta Arnold'silta laatikollinen erivärisiä ja -näköisiä donitseja
- valmista kermavaahto, ja värjää halutessasi karamellivärillä
- osta pussillinen irtokarkkeja
- lado donitsit tarjottimelle, pursottele kermavaahtoa sinne tänne, ja kaada karkkipussi päälle

Helppoa ja varmaan lasten mieleen Nauru. Harvemmin meillä nuo oikeat synttärikakut on muksuissa herättänyt mitään intohimoja. Karkit, keksit ja pullat sen sijaan häviää alta aikayksikön. Sunnuntaiksi sentään teen ihan oikean kakun.

Toim. huom. - 4 kg painosta...tohtisinkohan ottaa palasen kakkua viikonloppuna?

Mukavaa viikonloppua kaikille!