Ei sillä, että mitään tavattoman huisia nyt olisi tapahtunut, ei sinne päinkään. Vaikka koko viikonloppu tuli oltua liikkeessä tavalla tai toisella, niin melko tapahtumaköyhä se oli.

Liikuntasuoritukseeni olen kyllä erityisen tyytyväinen.
Lauantaina lastasin lauman heti aamusta autoon, ja hurautin vähän kauemmas kotinurkista ja lähdettiin rekkujen kanssa kunnon lenkille. Pari tuntia siinä tarvottiin lumessa, yltä päältä hiessä minä. Olen tosi onneton arvioimaan pukeutumistani, ja nytkin päällä oli samat vaatteet, kuin -15 asteen pakkasellakin. No, joka tapauksessa jäi ainakin sellainen olo, että nyt on läskejä liikuteltu oikein kunnolla!
Lenkiltä kotiuduttuani lähdin vielä uimaan. Asetin tavoitteeksi, että uin vähintään puoli tuntia yhtäjaksoisesti, eli ei pysähtelyjä edes altaan päissä. Ja minä tyttöhän vetelin sitten kevyesti 45 min  Tosin kaiken tuon suoritteen saattoi kumota lounas äitini luona. Voi taivas, se ruoka oli hyvää! Häränpaistia kermakastikkeessa. NAM!
Päivällä muksu ilmoitti, että pari kaveria olisi tulossa yökyläilemään. Ei siinä mitään, sopi minulle ihan hyvin. Kiva kun muksulla on seuraa. Tosin jossain vaiheessa alkoi itselläkin vähän tanssikenkiä poltella, ja ehdotin sitten yhden yökyläläisen äidille, että lähdetään käymään parilla siiderillä lähibaarissa. Pojat pärjäisivät keskenään kyllä sen aikaa.
Kun vastaus kerran oli myöntävä, niin pitihän sitä sitten käväistä lähihuoltikselta pari siideriä kaappiin kylmenemään. Vielä tunnin lenkin kävelin päälle päätteeksi koirien kanssa, sitten suihkun kautta kotiin puunailemaan naamaria menokuntoon.

Baarireissu sinänsä oli kyllä turhaakin turhempi. Oma paikallinen lähikuppilamme kyllä huonontaa tasoaan ja tarjontaansa kerta kerralta. Jo ennenkin on todettu, että vähintään 5 promillea pitää olla taulussa, että sen paikan kestää, ja nyt ei kyllä oltu lähimaillakaan. Päinvastoin, se pienikin orastava nousu tahtoi laskea sen siliän tien, kun ovesta päästiin sisälle. Tarjontaahan toki olisi, taso vaan ei vastannut ihan sitä, mitä ehkä toivoisin
Ex-anoppiinkin törmäsin, mutta se nyt oli lähinnä rentoa jutustelua. Illan "pelastus" tuli kyllä siinä vaiheessa, kun teimme jo kaverin kanssa lähtöä baarista. Seisoskeltiin siinä narikassa, kun eräs vanha ystäväni pölähti siihen paikalle. Piuhat olivat minulla pitkät, koska taisi menna muutamakin minuutti, ennen kuin tajusin, että "rakas" exänihän se siinä myös! Aika järkyttävää, millaiset fyysiset pahanolon tunteet se mies mussa herättää. Itsehän se ei edes katsonut päin, ja muutenkin oli jotenkin habitukseltaankin ihan superällöttävä. Ei siis epäsiisti tai mitään, mutta eleet ja nauru ja äänet - hyi helevetti suoraan sanoen.
Niinpä siis kirmailtiin siitä sitten taksilla kotiin, hyvä niin. Pikkuisen enemmän viinaa, ja olisin varmaan syyllistynyt pahoinpitelyyn tuon exäni osalta. Ihan pikkuisen vaan jäi mietityttämään, että mitenköhän exän ja äitinsä kohtaaminen baarissa sujui...anopilla kun oli mukanaan uusi miesystävä, jonka olemassaolosta tämä ah, niin empaattinen exä ei suinkaan ollut riemastunut, vaan järjestänyt puolen vuoden mykkäkoulun myös äitinsä kanssa. Huoh, no..se on tarina erikseen, eikä siitä enempää tällä kertaa.

Sunnuntaina lähdin treeneihin koiran kanssa. Kolme tuntia samottiin metsää, ja voin kertoa, että oli jalat maitohapoilla sen jälkeen. Siinä märässä loskalumessa tarpominen otti ihan tosissaan voimille, ja ajattelin jo, että paareilla mut pitää kuskata pois sieltä. Mutta sehän ei minulle vielä riittänyt, vaan piti vielä suunnata sählytreeneihin.
Se on kyllä hauskaa puuhaa, tykkään kun meininki on kovin rentoa ja mukavaa. Ei mitään kauhean tavoitteellista, lähinnä sellaista sählyä sanan varsinaisessa merkityksessä.

Palkitsin itseni viikonlopun suorituksista menemällä vielä siskon luo nimipäiväkahveille, ja syömään niin herrrkullista vadelmakermakakkua, että meinasi tulla tippa linssiin!

Palkinnoksi tästä kaikesta vaaka näytti +1kg viime viikon lukemaan verrattuna...että kiitos vaan