Huhhuh, kylläpä oli taas vipinää mun viikonlopussani! Mulla on ihan käsittämätön kyky järjestää itselleni ohjelmaa aamusta iltaan, niin, että ns. "väliaikaa" ei jää yhtään!

Perjantaina otin ihan rauhallisesti kotona. Tai no heti duunin jälkeen pistäydyin ystävälläni Nummelassa, ihailemassa heidän uutta ja vastavalmistunutta kotiaan. Olis e kaunista - sisältä. Piha sen sijaan oli yhtä mutavelliä, enkä taaskaan tajunnut laskea 1 + 1, kun päästin koirat pihalle. Olin vielä joku aika sitten irrottanut veräjän auton tavaratilan ja matkustamon väliltä ja arvaattekin varmaan loput. Vanhan Mersun hyvinsäilyneet syvänsiniset penkit olivat lähinnä ruskeanharmaat ja täynnä sellaisia märkiä liejupaakkuja. Huoh.
Noh, poika meni illemmalla luokkakaverilleen yökylään, joten suunnistin rekkujen kanssa treenikentälle. En vaivautunut putsaamaan autoa, ajattelin, että parempi antaa mudan kuivua ensin. Treenikentällä en jaksanut olla pitkään, väsytti. Painuin kotiin, yritin katsella telkkaria, ja jossain vaiheessa kömmin sohvalta sänkyyn nukkumaan.

La-aamuna heräsinkin suht ajoissa ja suht pirteänä. Keittelin rauhassa aamukahvit, lueskelin netistä päivän uutiset ja aloin valmistautua treeneihin. Mietin, että siivoanko auton ensin vai jälkeen. Luultavasti älyttömän järkevää olisi ollut valita se "jälkeen", varsinkin kun keli oli lauantaina mitä oli. Mutta vielä mitä, päätinkin siinä aamulla sitten vielä imuroida auton, pestä penkit ja asentaa häkit koirille. Voin kertoa, ettei ollut ihan pikku homma. Joka tapauksessa, olin tyytyväinen suoritukseen, ja pakkasin koirat autoon. Aikaa oli vielä riittävästi, joten ajattelin pistäytyä eräässä halpakaupassa katselemassa vähän aidanrakennustarviketta. Ei löytynyt, mutta kaikkea muuta turhaa kyllä sitten tarttuikin mukaan.
Sitten treeneihin kiireen vilkkaa, siellä sateessa vietettiin pari tuntia värjötellen. Koirat kyllä ylisuoriutuivat, en muista milloin viimeksi olisi treenit menneet niin putkeen. On mulla taitavia koiria, pus! <3

Sitten kaupan kautta kotiin, löysin kuin löysinkin ne aitatarpeet. Äkkiä kamppeet heitin kotiin ja suhasin seuraavaan treffipaikkaan - kaverin kanssa lenkille. Lenkkeiltiin märässä metsässä tunti. Yhtäkkiä muistin, että saunavuoro alkaisi justiinsa, ja eikun taas tukka tuulispäänä kotiin. Kuraiset koirat äkkiä sisään, pikavilaus työttömään imuriin eteisen lattialla, epätoivoinen vilaus hiekkadyyneihin kotona siellä täällä, kylpyvarusteet kassiin ja saunaan. Ehdin juuri ja juuri ottaa löylyt, kun seuraava tulija jo kolisteli ovella. Onneksi puku- ja pesuhuoneita on kaksi, joten sain sentään peseytyä rauhassa.
Pääsin kotiin ja huokaisin, nyt voisi vaan rauhoittua koko illaksi. Kunnes muistin! Olin luvannut mennä vielä siskolle kylään illalla. Olin aivan naatti koko päivän kestäneestä päättömästä menemisestä, ja jo viittä vaille soitin siskolle ja peruin koko jutun. Mutta hetken siinä puhistuani tulin toisiin aatoksiin, pakkasin pojan autoon ja huristeltiin siskolle. Joskus puolen yön maissa tultiin kotiin ja yritettiin vielä pojan kanssa katsoa leffaakin, mutta niinhän siinä taas kävi, että alkutekstit taisin nähdä. Sitten tuli uni.

Sunnuntaina ei helpottanut yhtään. Aamulla varhain ylös, jotta ehdin lenkittää koirat kunnolla ennen päivän koitosta -meidän harrastelijaporukan sählyturnausta. Päivän kruunasi puhelimen piippaus, joka kertoi, että maalivahtimme oli viime tingassa perunut osallistumisensa. Kauhea soittorinki ympäriinsä, kuka tahansa olisi käynyt! Mutta soittelu ei tuottanut tulosta, ja niinhän siinä kävi, että Cherryhän se sitten urheasti puki maalivahdin tamineet niskaan. Ikinä en ole maalissa pelannut, joten tuli nyt sitten avattua uraputki silläkin saralla. Pelit meni hienosti, ottaen huomioon, että meillä oli vain yksi vaihtopelaaja aitiossa. Loistavalla torjuntaprosentilla hävittiin ensimmäinen ottelu 3-0 (mutta puolustaudun sillä, että tämä oli vasta lämmittelyä), seuraava peli menikin jo paremmin, voitto tuli 2-1 torjuntaprosentin ollessa 99%! Vielä viimeinen koitos, jossa peli päättyi varsinaisella peliajalla tasan 3-3, ja viimein tämä naisenergiamme vei joukkueemme jatkoajalla 4-3 voittoon. Ei hullummin meidän porukalta

Joskus kuuden jälkeen pääsin viimein vääntäytymään kotiin. Vaihdoin vaatteet, ja lähdin lenkittämään koirat. Nautiskelin metsässä ihanasta kevättuoksusta, enkä jaksanut välittää enää kuraantuvista koirista. Se nyt vaan kuuluu asiaan joka kevät, ja on ainakin yksi mitä selkein kevään merkki! Kotiin päästyäni vielä imuroin ja pesin lattiat. Kello taisi olla jotakuinkin yhdeksän illalla, kun vielä aloitin sen aitaprojektinkin. Se vaan piti jättää kesken, kun ei kehdannut nikkaroida pihalla enää kovin myöhään.
Sitten taas soikin puhelin, ja äitihän se siellä kyseli, että meinataanko tulla ollenkaan? Minä siinä, että ai miten niin tulla??!!
- No niinhän me eilen sovittiin, että tulette pojan kanssa tänään käymään, mutsi totesi.

Jaa, no ei kai siinä sitten mitään. Mutsille vielä puoli kymmenen aikaan illalla - lupauksistahan on pidettävä kiinni!

Sellainen viikonloppu se. Milloinhan ehtisi levätä hiukan?