Kirjoittelenpa vaihteeksi tällaisen hyväntuulisen postauksen tänne. Ei minulla kyllä ole mitään erityistä syytä olla iloinen tai hyväntuulinen, mutta koska sellainen olo on, niin ajattelin jakaa sen teidän kanssanne :)

Luulen, että syy tähän on ruokaremontti, jota nyt on noudatettu parisen viikkoa. Mitään näkyviä tuloksia ei vielä ole, päinvastoin, vaaka näytti tänä aamuna +800 g, mutta en anna senkään nyt lannistaa. Pakkohan sen läskin on alkaa sulamaan, kun vaan maltan mieleni. Liikkunut olen paljon enemmän, kuin piiiiitkiin aikoihin, eilenkin kävelin iltasella sellaisen 1,5 h lenkin kirpeässä pakkasessa. Oli ihanaa! Tuota nyt ei voi silleen sanoa kyllä miksikään tehokkaaksi laihdutusliikunnaksi, kun metrin välein piti pysähdellä koirien mielestä niin ihanan tuoksuisiin paikkoihin. Sitä paitsi tänä aamuna otin vihdoin strategiset mitatkin itsestäni, alan seuraamaan myös niitä. Sillä meillä naisilla saattaa pelkästään hormoonitasapainon heittely aiheuttaa kilon kahden heittoja painossa.

Mutta tosiaan on hassua, kun töistä tullessakin pursuan vaan energiaa, lähden saman tien lenkille haukkujen kanssa, ja jaksan vielä olla niillekin kiltti, enkä vaan hermoile ja kilju niille, vaikka ne säätäiskin remminsä solmuun. Samoin muksun kanssa pysyy hermo kurissa :). Aikaisemmin päästin koirat vaan pihalle, ja painuin päiväunille. No joo, päikkäreistä en kyllä ole vielä tinkinyt, mutta nyt ne ovat sellaiset kohtuullisen mittaiset, eikä mitään kahta tuntia, jonka jälkeen olo on vähintäänkin pönttö ja kiukkuinen.

Olen myös kokkaillut kaikkea ihanaa eräästä reseptikirjasta, ja täytyy kyllä sanoa, että laihduttaminen on paljon helpompaa, kun siellä jääkaapissa on valmiit annokset. Lisäksi olen pysytellyt max kolmessa ateriassa per päivä, enkä ole popsinut välipaloja. Veden juomista pitäisi vielä lisätä, ja toki tuota liikuntaakin.

Fiuh! Toivottavasti tämä hyväntuulisuus ei ole katoavaista, vaan saisin nyt nauttia tästä mahdollisimman pitkään, kyllä tätä on kaivattukin!