Melkein ainakin!

Heräsin jo viideltä tänä aamuna, kun koira tuli tökkimään kuonollaan ja ilmaisemaan ulkoilutarpeensa. On ne ihania, kun ne osaa tulla sanomaan, jos on tosi hätä.

En sitten viitsinyt enää mennä nukkumaan, vaikka sänky kovasti houkuttelikin. Mutta jotain olen sentään oppinut - niin monta kertaa olen sortunut siihen viimeiseen 15 minuuttiseen, joka onkin sitten autuaasti venynyt 1 h 15 minuutiksi. Ja seurauksena paniikkiaamu. Nyt pikkusen kyllä silmiä kirveltää, eikä kyllä auta yhtään ajatus siitä, että tästä illasta tulee pitkä.

Eli biletystä, biletystä. Ihan kiva on mennä, täytyy vaan toivoa että jaksaa. Ehkä poikkean tavoistani, ja otan yhden Batteryn jossain vaiheessa päivää. Taikka sitten Vodkabatteryn alkudrinksuksi.

Pitää kyllä yrittää vähän hillitä itteensä tänään, ainakin silleen, ettei tarvi sitten maanantaina kävellä seiniä pitkin. Vähän on vaan sellanen fiilis, että motskari lähtee lapasesta ja lujaa, tänään. Aika hassua tosin, kun ei ole ketään sellaista spesiaalia, jonka takia noin ajattelisi. Mutta ehkä sekin kertoo jotain tunne-elämäni seestymisestä. Osaan odottaa kivaa iltaa ilman, että siihen pitää liittyä joku tietty kaksilahkeinen.

Ollaan muuten N:n kanssa menossa ottamaan parit pohjat ennen varsinaista häppeninkiä. Sekin tuntuu ihan hullulta, että vielä silloin loppukesästä olisin varmaan ollut ihan tulisilla hiilillä sen kanssa, mutta nyt on vaan kiva lähtee hyvän tyypin kanssa bilettämään.

Sellasta sitten. Laittelen raporttia viikonloppuna, vaikka se onkin taas kovin täynnä toimintaa. Mutta yritän ehtiä jossain vaiheessa raapustaa jotakin. Ja vähän oikeestaan toivon, että edes jotain raportoitavaa olis..