... mirri sairastui...

Enhän säikäyttänyt dramaattisella otsikoinnilla? Vaikka kyllä tässä nyt on taas piirreltävä ristejä seiniin, sillä minä, joka en koskaan ole kipeä, olen ollut kyllä melkoisen taju kankaalla viimeiset pari päivää. Nyt tuntuu siltä, että jotain valoa on ehkä nähtävissä.

Olen sitä mieltä, että olen saanut osakseni radioaktiivista säteilyä, josta nämä oireeni johtuvat. Kysehän ei VOI olla mistään muusta, eihän? Lääkäri tosin luuli minun hourailevan, kun esitin epäilyni hänelle , ja tarkemmin ajateltuna taidan taas tapani mukaan hiukan liioitella asioita. Mutta pitäähän nyt herranen aika asioille olla kunnon syyt! Eihän kukaan sairastu ilman jotain altistusta jollekin, vai mitä? Ja minä nyt vaan olen sitä mieltä, että olen altistunut radioaktiiviselle säteilylle vain siitä syystä, että olen yöpynyt kaksi vuorokautta Loviisan ydinvoimalan asuntola-alueella. Niin kerta. Eikös se ole itsestäänselvää?!

Tosin arvoituksena on vielä se tosiasia, ettei ne 50 muuta samassa paikassa yöpynyttä ole vielä oireillut vastaavasti...

No joo, mutta tosiaan nyt alkaa olo hiukan kohentua, onneksi. Vielä päivällä makasin sängyssä ja surin kehnoa oloani. En saanut nukuttua, mutten jaksanut olla pystyssäkään. En jaksanut katsoa telkkaria tai lukea kirjaa. Olin siis yksin ja sairastin, ja mulla oli tylsää. Olin vielä kuvitellut meneväni aamulla töihin, eilisiltana kun oli vähän samanlainen olo kuin nyt, eli suht hyvä. Onneksi en sentään mennyt, ja tohtorisetä määräsi vielä huomisenkin lepoa. Kumma juttu, että heti tulee huono omatunto, kun makaa vaan raatona sängyssä, kun on vapaata ja kotona, eikä tee mitään. Suunnittelin jo, että laitan olkkarin järjestyksen uusiksi, mietin mielessäni miten vihdoinkin laittaisin tuon hyllykokonaisuuteni järjestykseen ja hakisin varastosta siihen kuuluvan valaistun tason ja ja ja.. Sitten tajusin, etten todellakaan tässä kunnossa ala rehkimään sellaista urakkaa, varsinkin, kun homman keskeyttäisi mitä ilmeisimmen 10 min. välein tapahtuva WC-käynti. Mutta jos sitä huomenna jaksais... Mikähän vika sitä on ihmiseen ohjelmoitu, kun ei anna itselleen lupaa sairastaa. Mulla on ensi viikko lomaa, voin aivan hyvin hoitaa tuon hyllyprojektin silloin.

****

Viikonlopun olin siis leirillä Loviisassa. Leirin tarkoituksena on kouluttaa uusia maalimiesoppilaita ja kyseessä oli siis yksi harjoitusleiri muiden joukossa. Me olimme siellä harjoituskoirakkona nuoremman rekun kanssa, ja täytyy sanoa, että antoisaa oli, jälleen kerran.
Muuten otin ihan rauhallisesti leirillä, olihan mulla tuo jälkikasvukin siellä mukana. Illalla saunomista ja lenkkeilyä (siellä säteilymetsässä!) ja yhdessäoloa harrastuskavereiden kanssa. Oli kivvoo joskaan en olisi toivonut tätä tautia kyllä tuliaisiksi.

Ensi viikonloppuna onkin edessä risteily, ja odotan jo kovasti, että pääsen Roxyn käsiteltäväksi lauantaina. Olen oikeasti niin iloinen siitä!

Mukavaa (parempaa) viikonalkua kaikille!