Ruotsin reissu takana. Päällä taloudellinen krapula. Mutta muuten oli kyllä äärettömän kiva ja onnistunut reissu. JOS ei ota huomioon, että yksi pojista sairasti matkan aikana sen jo tutuksi tulleen yrjötaudin..plurp.

MUTTA sivuseikoista itse asiaan siis. Meillä "aikuisilla" vähän menojalkaa vipatti jo laivaan mennessä. Suu napsasi ja drinksua teki mieli. Hillittiin itsemme kuitenkin sen aikaa, että saatiin lapset ruokittua ja omille teilleen peliautomaateille ja ties minne.

Sitten puunailtiin itseämme ja drinksuteltiin hytissä. Reissukaverinahan mulla oli yhden matkalaisen äiti, oikein näyttävä ja upeavartaloinen nelikymppinen  . Mutta naimisissa.

Istuttiin trubaduuribaarissa ja tietenkin arvosteltiin ihmisiä siinä ja syynättiin miespuolista tarjontaa. Aika heikkoa se olikin taas jostain syystä, tai jos joku olikin ulkoisesti kivannäköinen, niin auttamatta sitten liian nuori meille "mutseille".

No, eipä aikakaan kun silmiin sattui eräs herra, jonka kenkävalinnalle vähän naureskeltiin. Järkytys oli melko suuri, kun mies sitten päätti kävellä suoraan siihen meidän pöytään.
Kävi ilmi, että kyseessä oli oikein hauskannäköinen nuori mies, jolla oli ihan järkevät jututkin. Tietysti se 10-vuoden ikäero vähän näkyi siinä, mutta vaikutuksen herra teki. Ja oli selvästi kiinnostunut kaveristani H:sta. Ja H hänestä. Miehellä oli uskomaton Pepsodent-hymy, ja muutenkinhan koko heppu oli erinomaisen hyvässä kunnossa.
Siinä se sitten istui iltaa, ja H kiinnostui yhä enemmän. Vaikka mies oli erittäin gentleman, ja huomioi tasapuolisesti myös minua siinä pöydässä, niin näkihän siitä, että H oli saanut sukat pyörimään tämän kaverin jaloissa
H:n poika oli mukana reissussa ja ongelmaksihan muodostui se, miten selittää tämän herran, Tonin, läsnäolo pojalle. Ainakin niin, ettei asia herättäisi sen enempää kysymyksiä kotipuolessa. Toni siis esiteltiin minun työkaverinani. Ei siinä mitään. Kinkkiseksi tilanteen teki se, että tiedusteltaessa Tonin ammattia, kävi ilmi, että herra on poliisi! Pojan ilme oli näkemisen arvoinen, kun se kattoi mua silmät pyöreänä ja kysyi "ootsäkin vai poliisi?!". Minä siinä äkkiä paikkailemaan, että "eeei, kun Toni on siis mun treenikavereiden työkaveri"...ja ööh. Noh, taisi se sentään läpi mennä kumminkin.

Tonilla oli myös ystävä mukana laivalla. Ja tämän tytön sisuskalut heitti volttia, kun se liittyi seuraamme. Sillä oli uskomattoman hyvännäköiset kasvot, persoonalliseslla tavalla. Vahvat tummat kulmat ja vangitsevat silmät. Ja maailman hellyttävin ässävika. Eikä se jäänyt heikommaksi kaverilleen ammatissaankaan, toimiessaan rauhanturvaajana Bosnia-Hertzegovinassa. Siinä me sitten oltiin turvallisessa seurassa, poliisin ja rauhanturvaajan kanssa.

Harmi, että pojat oli niin nuoria, sitä rauhanturvaajaa olis voinut pussailla toistekin

Seuraava ilta sitten vietettiin tietenkin samassa seurassa, käytiin uimassa ja syömässä yhdessä. Viihdyttiin! Lisäksi nämä kaverukset valloittivat myös nuo jälkikasvut ihan täysin, ja välillä meinasi äidit olla vähän mustasukkaisia muksujen saamasta huomiosta

Valtavan kiva reissu, pientä hillittyä shoppailua, rentoutumista, hyvää ja herrasmiesmäistä seuraa. Luulen, että kaikille jäi erityisen hyvä mieli tästä reissusta!