Aivan käsittämätöntä tää ajan kuluminen! Kuten otsikostakin voi jo päätellä, mä olen ihan kuutamolla siitä, mitä viikonpäivää eletään. En pysy kärryillä enääHymy

Viikonloppu meni vauhdilla. Lauantaina kerkesin juuri ja juuri tehdä pikaimuroinnin kotona, pahimmat hiekat ja karvat saivat kyytiä. Kaikki muu epäjärjestys saikin sitten jäädä odottelemaan vähemmän kiireisiä aikoja. Illalla olin laskemassa rakennuslistoja, erilaisia ovia ja ikkunoita ja mitähän kaikkea....? Ainakin sellaisen opetuksen sain, etten IKINÄ ala itse rakentamaan taloa (vaikka tuskin sellaista tilaisuutta edes tulisi..). Niin hirveän laaja valikoima kaikkea on, mistä pitäisi osata valita "omaan taloon" sopivat materiaalit.
Ja vitsit miten herkku miäs meillä oli työnjohtajana!!! Oikein pyörähti vatsanpohjassa, mutta palauduin kyllä sitten nopeasti taas, kun huomasin sen epämääräisen metallikertymän siinä sormessa. Siinä just, kyllä te tiedätte. No mutta, kiva silti, että oli silmäniloa (ja korvienkin - sillä oli ihana ääni) Kieli ulkona

Sunnuntaina sitten sähläiltiin kirjaimellisesti koko päivä. Ensin pojan salibandyturnauksen kannattajajoukoissa huutelua, sitten vielä päälle oma sählytunti. Oi että, se on kyllä hauskaa. Sain houkuteltua siskoni ja yhden kaverinkin mukaan, ja kyllä meillä tytöillä naama punotti pelin loputtua. Ihmettelen kyllä, että miten onnistun aina saamaan tämän kankkuni kipeäksi siinä pelin tuoksinnassa - ei taida mun lihaksisto olla tottunut sellaisiin singahteluihin kentällä, joilla yllätän välillä itsenikin!

Laihisprojekti etenee hitaasti - mutta etenee. Saldona -2 kg poltettua rasvaa, tai sitten hävitettyä nestettä, mutta sen verran vähempi näyttää vaaka anyways. Joten vielä 15 kg jäljellä. Tätä tahtia jos saan pudotettua, niin kesään mennessä olen tavoitteessani. Yritän pitää tsempin päällä, eikä vielä ainakaan ole tehnyt tiukkaakaan. Ja kesää kohti kun mennään, niin illat pitenee ja lenkkeilymahdollisuudet vaan paranee. Kaiken lisäksi aion elvyttää rakkaan harrastukseni rullaluistelun! Pitää kaivaa luistimet naftaliinista, käyttää huollossa ja sitten taas eikun menoksi. Muutaman vuoden ne ovatkin saaneet levätä, mutta aikoinaan olivat kovassa käytössä. 20 km lenkki tuli tehtyä muutaman kerran viikossa, ja täytyy sanoa, että silloin ei paljon selluliittia löytynyt reisistä eikä pakaroista Hymy

Tulevana viikonloppuna onkin sitten taas actionia luvassa kerrakseen (milloinkahan ehtis huilata?). Perjantaina vietetään duunin "pikkujouluja", lauantaina pojalla oman seuransa "pikkujoulut" ja sunnuntaina painellaan Riihimäelle asti treenaamaan suojelua. Kivaa!

Ja varasin sen risteilynkin itselleni ja pojille! Sain vielä odottamatonta matkaseuraakin, kun yhden mukaanlähtijän äitikin innostui ajatuksesta. Samaisen tyypin kanssa ollaan hyvinkin samalla aaltopituudella ja yhdessä on biletetty ennenkin, joten varmaan mukava reissu tulossa. Sitä sitten odotellessa.

Tähän samaan postaukseen pitää vielä laittaa N:stä tietoisku Silmänisku
Hommahan on siis niin, että mä olen tyystin unohtanut kaikki romanttiset ajatukset sitä ihmistä kohtaan, ja lähinnä huvittaa oma kiihkoilu tossa loppukesästä. Onneksi järki on kasvanut päässäni sen verran, että tajusin tilanteen mahdottomuuden heti alkuunsa, ja unohdin turhat haaveilut. Vettä olisi nimittäin tullut niskaan taas kerran - N muuttaa takaisin avokkinsa luo kuun vaihteessa. Ja hieno homma onkin, että ovat saaneet taas hommansa toimimaan, olen oikeasti iloinen N:n puolesta! Ainoa vaan, että tuo tilanne kuulostaa NIIN tutulta, kun mietin omaa eroprosessiani aikanaan kusipäästä. Muutettiin erilleen, puolen vuoden päästä taas yhteen (minä en olisi halunnut, mutta yritin ajatella järkevästi - just..), vain erotaksemme taas puolen vuoden yhdessäolon jälkeen. Ja tällä kertaa lopullisesti, luojan kiitos.

Varsinainen sillisalaatti tulikin tästä postauksesta, mutta antaa olla Cool

Ei mulla sit muuta.