Nopeasti taas tässä kaikessa hässäkässä pikku raportti viikosta ja viikonlopusta.

S-päivät oli ja meni. Ja oikein arvattu, tuli säädettyä. TAAS. Toiset ne ei ikinä opi
Sinänsä oli kyllä kiva reissu. Oli hauskaa kokeilla jousiammuntaa, ja taisin jopa saada 10 nuolesta ainakin 5 tauluunkin. Frisbeegolfkin oli ihan liikunnasta käyvä laji, kun sen toteutti polvenkorkuisessa lumihangessa. Jossain vaiheessa meille tuotiin lumikengät, mutta unohdettiin kertoa käyttöohjeet...niillä ei sitten saa kävellä takaperin, tiedoksi jollekin, joka joskus sellaisiin törmää.

Illallisella sitten nautittiin ne kohtalokkaat ensimmäiset drinksut. Olin "päättänyt", että olen selvinpäin. Kuka arvaa, olinko? No en ollut. Leikin sitten illan päätteeksi jotain pinup-tyttöä flyygelin päälle ja lauloin California Dreamingia täydellä sielulla kovaan ääneen ja esitin vielä päälle päätteeksi jotain stand-up-koomikkoa siinä. Jostain (kännin?) syystä yleisö räkätti huonoille jutuilleni ihan kippurassa, ja siitähän mä vaan sitten innostuin lisää. Joku sanoikin, että ei nää olis samat bileet enää ilman Cherryä...
Joskus puoli neljän aikaan totesin, että olisi viisainta painella petiin, jotta ehtisi nukkuakin pari tuntia. No, kävi sitten niin, että kun toikkaroin siellä hotellin loppumattomia käytäviä etsien huonettani, törmäsin yhteen prinssiin, joka johdatteli minut paikkaan nimeltä talvipuutarha. Sitä saa sitten jokainen käyttää mielikuvitustaan, mitä sen jälkeen tapahtui. Huoh. No onneksi tää nyt oli sentään "vanha tuttavuus" sillä saralla, eikä siitä sen enempää.
Aamu valkeni, ja minä tein kuolemaa. Jostain oli puhelimen soittoääneksikin ilmaantunut samainen biisi, josta tuossa edellä jo mainitsinkin. Kompuroin vielä umpitunnellissa aamupalalle, sain vaivoin nieltyä pari leipää ja kupin kahvia, ja luonnollisesti herätin hilpeyttä vähemmän pirteällä olemuksellani. Jossain vaiheessa tajusin, että ehtisin vielä hetken nukkumaankin ennen päivän ohjelman alkua, ja se kannatti. Olo oli heti parempi, vaikka vaan puoli tuntia ehdin ummistaa silmiäni.

****

Tänään ajelin sitten Ypäjälle erääseen koiratapahtumaan. Fiilis oli hyvä ja kaveri vielä kisaamassa, niin omanlaisensa jännitys kihisi mahassa. Sanoin toiselle kaverille matkalla, että jotain outoa on ilmassa, kun mulla ihan kädet tärisee. Niin hyvin en sentään eläydy muiden koitoksiin normaalisti.
Noh, jännityksen syy selvisi, kun päästiin paikalle. Siinä heti lippuluukulla törötti kukas muukaan, kuin herra Kesämies. Maha heitti kuperkeikkaa, puhekyky hävis ja iski paniikki. Helvetti. En olis tahtonut sitä kyllä nähdä.
Se ei ole IKINÄ aikasemmin ollut noissa kisoissa, ja olen sentään itse jo neljänä vuonna peräkkäin siellä ollut. Niin miksi sen piti nyt tulla sinne pilaamaan mun päivä? Välttelin sitä viimeseen asti, en tosiaan halunnut joutua mitenkään lähietäisyydelle sen yökötyksen kanssa.
Pihalla tuli sitten väistämättä hetki, jolloin katseet kohtasi vaivihkaa, ja kyllä molemmat tais kääntää sen katseen ihan yhtänopeasti pois.
Lähdin siitä kiireellä sitten takaisin kotimatkalle, ja kiitin itseäni, etten suunnitelmista huolimatta ollut osallistumassa iltamenoihin. Koska siellähän itse paskapääkin olisi varmaan ollut, ja kännissä olisin sitten varmaan taas ladannut tuutin täydeltä. Huhhuh..
Vielä on sitten viikonloppua jäljellä..mitähän kaikkea vielä ehtii tapahtua???